Kehoituksesta aloitan nyt oman blogini.

Yritän vihdoin irrottautua ihmissuhteesta. Oikeammin minun ei tätä irrottautumista tehdä koska exäni sen teki. Nyt vain tulisi jaksaa tässä elämässä eteenpäin.

3,5-vuotta enemmän tai vähemmän yhdessä. Vuoden asuimme yhdessä kunnes exä päätti että parempi riitojen takia muuttaa erilleen. Seurustelun piti jatkua, mutta katkeruutta oli liian paljon. Vuoden kaipasin ja yhteilimme exän kanssa. Viime kesänä aloimme taas tapailla. Minä halusin enemmän kuin hän ja välitin enemmän. Suurin osa riidoistammekin varmaan johtui tästä epäsuhdasta. Hieman ennen Uutta Vuotta hän yllättäen katkaisi erään pahan riidan päätteeksi välit -tällä kertaa totaalisesti.

Näin varmaan parempi. Minä en halua olla enää näin riippuvainen kenestäkään ja parempi hänelle päästä siitä paineesta että tapailee minua vain minun takiani.

4 ja puoli viikkoa on ollut tuskaa. Sain lääkäriltä masennuslääkkeitä, joita syönyt muutaman päivän. Tämä on ensimmäinen päivä viikkoon kun tuntuu että ehkä jaksan muutakin kuin tappaa itseni. Valo on pieni, mutta tärkeintä että se valo loistaa ja vahvistuisi.