Sanon kun kysytään että vanhempani ovat hyviä. Mutta ovatko? Mikä sen määrittelee?

Nuorempana kun olin yksinäinen pyysin äitiäni mukanani ostoksille. Hän sanoi että ei ole ystäväni vaan äitini. Vastaus oli sama vaikka kerroin yksinäisyydestäni. Koskaan emme tehneet mitään yhdessä. Oikeat rintaliivitkin kävin itse ostamassa vanhemmiten. Äitini osti vain a-kupin urheilurintsikoita ja nekin vasta kun niitä vaadin itkien vedoten äidin velvollisuuksiin. (ainakin näin muistan)

Kun minua kiusattiin kerroin äidilleni. Hän kysyi minulta mitä hänen pitäisi (muka) tehdä ja ehkä minun pitäisi yrittää ystävystyä. Onneksi kiusaus loppui. En vieläkään tiedä kumpi kertoi siitä opettajalle äitini vai silloinen takinkääntäjä ystäväni.  

Isäni. Häneltä pyytäminen on ollut aina vaikeaa. Pyysi mitä tahansa. Kyytiä tai apua läksyissä. Muuta en varmaan olekaan pyytänyt. Läksyissä hän auttoi, vaikkakin hermostumiskynnys ei ollut kovin korkea. Kyytiä en juuri edes pyytänyt koska tuntui että se tuli aina syvän huokauksen kera.

Nuorempana kun olin lähes ystävätönnä tuntui että jopa omat vanhempani halveksivat minua.

Nämä tunteet olen pitänyt viime vuosina haudattuina. Olen rakentanut uutta imagoa rohkeammasta ihmisestä. Ihmisestä jonka kaveri kaikki haluavat olla. Mukavasta ihmisestä.

Pyysin apua isältäni auton suhteen koska en ymmärrä siitä mitään. Hän on sairas ja tutkivat mikä hänellä on. Hän sanoi että että ei jaksa auttaa. Ei edes sen verran että keskustelisi huoltomiesten kanssa siitä että mitä on järkevää tehdä noin vanhalle autolle. Riitelimme. Missään muussa en ole hänen apuansa pyytänyt ja olen itse pyrkinyt olemaan käytettävissä kun minun apuani pyydetään.

Nyt olen siinä pisteessä että mietin onko elämäni tehnyt minusta tälläisen kun olen vai olenko itse tehnyt elämästäni tälläisen. Olenko paha kun pyydän sairaalta isältäni apua yhdessä asiassa vai johtuuko elämäni kestänyt alemmuuskompleksi siitä että tunnen että edes vanhempani eivät anna minulle rakkautta?

Kertaakaan elämässäni en muista että he olisivat sanoneet minua kauniiksi tai hyväksi ihmiseksi.