En ole koskaan pitänyt sunnuntai päivistä. Tuntuu että kurjuus ja oma yksinäisyys oikein kärjistyy sunnuntaisin. Kaikki ihana lumi on sulanut moskaksi ja synkältä taivaalta pukkaa vettä.

Pitkästä aikaa olen miettinyt kuinka tulen jaksamaan. Tuntuu että elämä on ollut samanlaista sitten lapsuus vuosien. Sunnuntaisin tuijotan tv:tä ja käyn vanhemmilla kun ei ole muutakaan tekemistä. Kaveri pyysi kävelylle ennen kuin oli menossa syömään appivanhemmille. En jaksanut lähteä millekään pikakävelylle tuonne sateeseen. Olen sentään onnekas että minulla on muutama ystävä, vanhemmat, työ ja monta hyvää asiaa. Kateellisena kuitenkin mietin että miksen minäkin voisi saada enemmän.