Turha postaus, mutta olkoon.

Yöt on nukuttu bafusin tai kurkkupastilli suussa. Siis ihan oikeasti, vaikka minua on varoiteltukin tukehtumisen vaarasta. Sittempä tukehdun, mutta olenpahan saanut nukuttua.

Tänään pääsin jopa leffaan levittämään tautiani eteenpäin. Muistakaahan pestä käsiä. Käytiin katsomassa Slummien miljonääri. Ihan ok. En voi kyllä sanoa että olisi muuttanut elämäni ja ylistää maasta taivaisiin kuten eräässä amerikkalaisessa talk show ohjelmassa. Kaipa sitä on tullut nahtyä tuokin totuus jo muista leffoista ja dokumenteista.

Tunnustan nyt pelkoni mies sukupuolta kohtaan. Tulen heidän kanssaan toimeen ihan hyvin työtovereina ja kavereina...siis ihan ok...ei nyt erinomaisesti. Mutta pelkään niin torjuntaa että en ikinä osoita ketään kohtaan kiinnostusta. Exäni on ollut ainut kunnon kontakti miehiin. Häntä kohtaan olin aina täysin rehellinen ja avoin. Toisin kuin hän, mutta nyt tämä menee jo sivupoluille. Siis pelkoni on että en pääse tästä pelosta yli enkä kykene edes niistä harvoista tapaamisista toisen sukupuolen kanssa luomaan ikinä mitään. Toivon vain että kohtalolla on joku varattu minua varten.