Tämän blogin piti olla pohjalta ylös ponnistamista, mutta sitä ei taida näkyä. Viime ajat on ollut jotenkin kurjia. Inhoan elämääni ja itseäni. En ole pohjalla, mutta tämä on tätä samaa ahdistusta kuin koko elämäni sinne asti kuin muistan. Tahtoisin päästä puhumaan terapeutille, mutta aika on vasta viikonlopulla. Mitä siellä edes sanoisin muuta itsesäälisin. Jos joskus pääsisin nyt sinne psykiatrille niin toivottavasti saisin päätäni eteenpäin. (Nyt ei mitään hoitosuunnitelmaa, ei mitään).

En enää edes keksi kirjoituksille otsikkoa. Mistäköhän sekin kertoo? Muuta kuin olen mielikuvitukseton tylsä idiootti, jolla ei ole mitään itsetuntoa.