Sain sitten vihdoin soitettua lääkärille lääkityksen lisäämisestä. Eihän siihen mennytkään kuin liian kauan. Minun olisi pitänyt soittaa heti kun alkoi tuntua ahdistavalta, mutta viivyttelin ja viivyttelin ja kuten olettekin varmaan huomanneet niin viime aikaiset kirjoitukset ovat olleet vain valittavia ja ahdistuneita. En tiedä auttaako tuokaan, mutta sittenpä on sitä kokeiltu ennen psykiatrin aikaa (puoli tuntia pitkän jonotuken jälkeen, jee, jee). Haluaisin vain niin olla normaali ja onnellinen. Tätä on kestänyt ihan liian kauan. Miksei kukaan ole neuvonut ja auttanut kymmenen vuoden aikana...miksei kukaan passittanut kuraattorille kun minua kiusattiin. Miksi tyrkytettiin vain lääkkeitä 1,5 v. sitten ilman seurantaa. Miksei kukaan yksityinen lääkäri tai terapeutti vaivautunut auttamaan mitenkään. Miksi vanhempani vain syyllistivät eivätkä vieneet ammattiauttajalle kun olin lapsi. Miksi nykyinen yksityinen terapeutti antaa vain "kriisiapua" eikä tee muuta. Miksi kukaan ei ole huomannut tuskaa tai välittänyt. Miksi kukaan ei kerro mikä on vialla vai onko mikään ja tee jotain.