Tuntuu että olen yksi suuri v*tutus koko ihminen, mutta pakko vaan jaksaa. Juuri kun saa edellisen v*tuksen laskemaan niin eiköhän jotain rapaa lennä taas silmään. Pitäisi vaan yrittää hillitä koska kohta minua ei jaksa kukaan. En halua leimautua ainaseksi valittajaksi, mutta kun *piip/paljon rumia sanoja*. Kun löytäisi sen unelma duunin johon lähtee aamulla innolla ja jota ei malttaisi lopettaa illalla.

Sitten vielä iltaisin se ahdistus :(