Koen että minun tulee taas kirjoittaa tänne kun on aikaa. Mitään ihmeellistä sanottavaahan minulla ei ole.

Elämä pyörii niin hyvin omien tunteiden ja ajatusten parissa että mikään ulkopuolinen aiheen aloitus ei kiinnosta.

Nousen aamulla, menen töihin, näen kavereita, harrastan liikuntaa ja silmät ei melkein jaksa pysyä auki. Käyn nukkumaan jo viimeistään kymmeneltä ja herään hieman ennen seitsemää. Heräilen öisin, mutta nukahdan lähes heti. Jotain on kyllä vialla koska väsyttää niin valtavasti.

Nauran paljon ja vitsailen. Olen suosittu.

Elän niin kahta elämää. Sisällä huutaa. Mutta myös se ulkopuolinen minä on totta.