Poikaystävääni kaataa vahva allergia koivua kohtaan.

 Uudet lääkket näyttävät kuitenkin auttavan -siis minua. Olisipa tämä muutto rumba jo ohitse.

Harmittelen edelleen miten exäni reagoi yhteydenottoon. Ehkä siihen kuitenkin tiivistyy kaikki mitä suhteessamme meni pieleen - Kommunikointi ei vaan toiminut. Ja hän suojelee laumaansa kuin uros leijona ikään ja niin pitääkin. Kateellinen olen edelleen, mutta olen saanut siitä uutta voimaa. Haluan samaa, joten jaksan taistella ja pitää yllä hyvää mielialaa. Samaan kehottaa kiiltävä sormus nimettömässä. Harmittaa vaan että en saanut uutta ystävää -sitäkö minä harmittelen vai jotain muuta?