Outo kateellisuus on iskenyt. Juttelin eilen vanhan poikaystäväni kanssa. Hänellä on jo perhe ja pienen vakoilun jälkeen selvisi että asuvat jo hienossa omakotitalossa ja näyttävät elävän kaikkien unelmaa. Ei tässä auta kun ajatella että ei elämä pienten lasten kanssa ole niin ihanaa. Kateellisuus johtuu lähinnä siitä että ajattelen että jos lääkitykseni olisi aloitettu ajoissa voisi tilanne olla nyt toisin. Olisiko kaikki tuo minun? Miksi minä edes ajattelen näin? Nykyinen poikaystäväni on unelma. Meillä on vasta kaikki edessä. Ja VAPAUS! 

Tai siitä taidan olla eniten kateellinen että Rouva taitaa olla onnellinen ja urheilullinen.  Kaikkea muuta kuin minä.

Mitäs sitä minulle kuuluu? Paremmin kuin eilen kai. Kohta pitää lähteä liikkeelle :)