Eilen sain Fisherin "Jälleenrakennus"-kirjan. Aiemmin olen lukenut Mars ja Venuksen uusi rakkaus opasta. Voin sanoa että niistä on ollut hyötyä. Olisi pitänyt lukea niitä jo aiemmin viime keväänä. Tällöin juutuin niin totaalisesti kieltämisen tasolle. Halusin vain korjata exäni kanssa suhteen. Syytin vain itseäni ja vakuuttelin meille molemmille että minä muutun. Ja muutuinhan minä ainakin osittain. Siitä ei vain ole hyötyä jos toisella ei ole samanlaista halua muuttua ja yrittää kaikkensa suhteen eteen.

Tuntuu ikävältä että ajattelen että minulla ei ole paljon ystäviä. Toisaalta minulla on enemmän ystäviä kuin monella. Itsehän en ole myöskään pitänyt yhteyttä nyt moniin. On kyllä vaikea nähdä nyt ystäviä joilla on kaikilla parisuhde. Suren sitä että kukaan ei halua lähteä kanssani baariin, mutta toisaalta en jaksaisi lähteä, joten onpa sekin typerä asia surra. Lisäksi baarissa minulla olisi pakottava tarve iskeä joku mies. Jos en saisi iskettyä niin surisin kun olen niin ruma ja jos iskisin niin mies alkaisi kuitenkin minua ahdistaa. Parempi tosiaan purkaa energiaa vain liikkumiseen. Tänään taas menossa salille.