Jälleen aloitan postaukseni anteeksipyynnöllä, jonka tiedän olevan turha. Anteeksi että minulla ei ole taaskaan mitään sanottavaa kuin samaa vanhaa paskaa.

Tuntuu kuin mieltäni hallitsisi joku paha henki, joka ei anna minun olla onnellinen vaikka asiat olisivat kunnossa. Haluaisin repiä sen ulos itsestäni ja lyödä puukolla kuoliaaksi, mutta siellä se on ja pysyy eikä suostu poistumaan.

Olen syönyt liikaa makeaa ja liikkunut liian vähän.  Lisäksi alkoholiakin on mennyt muutama siideri ja viinilasi, vaikkei se nyt ole niin paljon. Olo on kuin munkkipossulla.

B-paperit vetämässä.

Kaveri sai lapsen. Oli niin sekaisin ettei edes muistanut viestissä kertoa oliko tyttö vai poika. Olisi kiva päästä tapaamaan.