Ärsytystä ystäviä = olemattomia ystäviä kohtaan tulikin purettua edellisen kirjoituksen kommentissa. Poden syyllisyyttä että haukun heitä ja kuvittelen että muut lukevat kirjoitustani ja sanovat että "on tuokin kiittämätön ja ei ihmekään ettei kukaan välitä". Kirjoitan nyt tämän senkin uhalla että näin ajateltaisiin. Haluaisin niin että minulla olisi ystäväpiiri tai edes muutama ystävä, jotka kysyisivät säännöllisesti kuinka voin ja jotka oikeasti välittäisivät, joille voisin oikeasti kertoa tunteitani pelkäämättä että minut hylättäisiin koska ei haluta elämään mitään negatiivista. Että olisi ystäviä jotka tulisivat kylään viikonloppuiltana ja joiden kanssa viettää vappua, juhannusta, uutta vuotta yms. ilman että tarvitsee kuukautta ennen ahdistua siitä että onko ketään seuraksi vai joutuuko viettämään juhlan yksin kotona miettien kuinka huono ihminen on. Paras ystäväni jaksoi olla tukena alkuvuodesta, mutta nyt hänkään ei ole kysellyt vointia. Jos putoaisin niin kukaan ei ottaisi vastaan. Päässä pyörii vain sanat "ihan sama. Ihan v***n sama. Anteeksi että olen niin p**ka ihminen."