Suorittamista päivästä päivään jotta pysyisi hengissä. Aamulla on kiva herätä mutta kuinka ollakaan töihin päästyä iski ahdistus. Tiedän että se taas helpottaa jossain vaiheessa päivää iskeäkseen sitten vain uudelleen. Makaan illalla sängyllä ja jostain syystä haluan vain vahingoittaa itseäni ja kuolla yön aikana. Katsoisin sitten pilven reunalta hymy huulilla kuin ihmiset olisivat onnellisia. En jaksa olla osallisina tähän sosiaaliseen leikkiin, mutta josta pidättäytyminen ahdistaa yksinäisyytenä ja tunteena huonommuudesta. En jaksa ahertaa töissä, mutta jos en sitä tekisi en voisi olla ylpeä saavutuksistani. Ei ole paikkaa tällä ihmisellä, jossa olisi onnellinen.