Olen ollut taas niin onneton. Tunnen itseinhoa ja inhoa muuta maailmaa kohtaan. Juhannuksena näin muutamaa kaveria ihan vain normaalissa meiningissä. Toinen ollut niin kovasti viime aikoina ryyppäämässä että halusi pitää raittiin juhannuksen. Ja toinen raskaana. Molemmille kerroin kuinka huono olo on. Toinen hämmentyi ja yritti kääntää puhetta iloisempaan suuntaan. Toinen jolle kertonut aiemminkin nyökytteli ja sanoi että ei varmaan voi asialle mitään tehdä.

Kerroin että paha oloni johtuu siitä että tunnen itseni hylkiöksi jota ei ikinä kutsuta mihinkään kivaan. Jonka kesä on yhtä tyhjää. Että kaikki kaverit seurustelee ja saa lapsia ja minulle ei ole enää sijaa. Ja mitä saan...nyökyttelyä. Olen taas pohjalla ja on vaikea nähdä valoa kun kukaan ei edes viitsi auttaa minua näkemään sitä.