Taas ärsyttää kaikki. Kukaan ei kommentoi kirjoituksia. No ihan surkeitahan nämä ovat ja tyhjän päiväistä nopeasti kirjoitettuja ajatuksia. Se harva kaverikin joka on nyt mailannut niin sitäkääna ei kiinnosta yhtään mun hyvinvointi esim. isän kuulumiset, vaikka olenkin jo monta kertaa vihjaissut näkyvästi että tuntuu pahalta kun kaverit ei välitä. Nykyinen työ on tylsää ja parin kuukauden päästä mut varmaan jätetään yksin vastaamaan hommista joita en ole tehnyt. Mä vain tuijotan vihaisesti mun työkonetta ja toivoisin että jotain tapahtuisi. Maanantaina on terapiatädin tapaaminen, joka taitaa tulla taas ihan oikeaan aikaan.