Tänään on ollut ihan helppo päivä. Yleensä kyllä päivät on kun on töissä ja touhuaa kaikkea, mutta en mä kyl tykkää siitä hetkestä kun käyn nukkumaan ja kaikki ahdistukset painaa päälle. Mä en osaa edes olla kunnolla sairas. En mä varmaan mitään Kelan tukeakaan terapiaakaan saa.

Tänään taas liikkumaan. Kivaa, kivaa. Harmi vain että aloitin tän harrastuksen juuri kun tuli tämä exästä ero eli koko homman ajan tulee exä mieleen etenkin harrastuksesta kotiin palatessa. Muuten mä olen päättänyt unohtaa koko idiootin. Ehkä terapeutilla olisi jotain sanottavaa asian käsittelemisestä. Viimeksi se sanoi että sen asian käsittely on sitten kun siltä tuntuu, mut mä en haluaisi sitä avata sitä haavaa enää koskaan. Mut nyt tää meni taas valittamiseksi. Pöh, siis kivaa on päästä jumppaamaan.