Tänään kävin yksityisellä psykoterapeutilla. Ihana ihminen. Vaikka oli lauantai niin ei ollut mitään kiirettä ja olin hänen luonansa 1,5 h vaikka aika on vain tunnin. Eipä siellä kyllä mitään selvinnyt vaan patisti ottamaan yhteyttä erikoislääkäriin. Mikäköhän minussa on niin pahasti vialla kun kaikki passittavat vain eteenpäin :)? Erikoista että olen itse ajatellut että on ihan normaalia olla onneton. Ja kun en minä ole onneton koko ajan ja nautin myös asioista. Mikä nyt sitten on normaalia ja mikä ei? Olen ajatellut että ehkä kyse on vain luonteestani, mutta ehkä sitten taustalla on jotain. Ja hyvähän se olisi että olisi, koska silloin sen voisi korjata. Luonteen korjaaminen taas on sitäkin haastavampaa.