Kerrotaan nyt sitten vähän lisää kun tänne taas päädyin. Tää on nyt sitten taas perinteistä rajoittamatonta moskaa suoraan ruudulle.

Kesä on mennyt ihan hyvin. Mitä nyt tietenkin tämä pieni ahdistus, ajatukset eivät pysähdy koskaan ja ylipäätänsä mikään ei koskaan pysähdy mihinkään. Vaikka istun tässä rauhallisesti, niin pääni sisällä pikkuihminen huutaa ja räyhää ja heiluttelee käsiään ja kulkee ympyrää. Yleensä on kyllä helpompaa.

En koskaan rentoudu. En lomalla en milloinkaan. Koko loppu loma on täynnä ohjelmaa. Äkkiä sitä ollaankin sitten työpöydän ääressä. Ehkä tosiaan pitää vetää ensi viikonloppuna pää täyteen ja katsoa josko pysähtyisi hetkeksi. Tosin aiempien kokemusten mukaan sekään ei auta.