Tänään olin käsityöharrastuksessa. Olen välillä ajatellut että alkaisin kirjoittaa käsityöblogia tämän sijasta. Tunnistamisen pelossa rajoitan omassa elämästäni kirjoittamista tässä blogissa. Haluaisin kirjoittaa siitäkin puolesta, mutta olen kuin Jekyl ja Hyde. Tässä blogissa en kerro positiivisemmasta puolesta elämässäni ja toisessa blogissa en voisi kertoa siitä millainen kaaos päässäni oikeasti on. Ja molempien blogien ylläpitämiseen minulla ei riittäisi aikaa ja intoa. No josko tämä elämä helpottuisi niin sitten varmaan lopetan tämän ja aloitan käsityö/urheilu blogin.

Eilen itkin pitkästä aikaa. Pelästyin nähteeni exäni. Se olisi ollut ihan kamalaa ja vielä sellaisessa paikassa jossa ei olisi halunnut. Olisi romuttanut minut täysin. Onneksi se ei voinut olla...eihän?

Taas on ensiviikolla ainut vapaa ilta sunnuntai. Olen aika väsynyt, mutta en halua sammuttaa äitini alkanutta liikunta intoa, jättää viimesiä harrastus kertoja tältä keväältä välistä tai peruuttaa kaksi terppatädin aikaa. Kyllä mä kestän ja eipä tarvitse kuunnella huutavaa ääntä päässäni yksin kotona.